Niinpä niin. Tänään olikin sitten se hetki jota on pitkään odotettu. Tuore, noin 2 kuukautta vanha siskoni kastettiin. Musta tehtiin tuon lapsen sylikummi. Aivan tarkkaa syytä en tiedä, mutta kaipa siinä sitten painoi se, että ikäeroa meiltä kahdelta löytyy melkein 18 vuotta. Nyt on sitten ainakin yksi hyvä syy, niiden kaikkien muiden hyvien lisäksi rakentaa tuohon pikkuiseen kunnon ihmissuhde. Varmasti valintaan vaikutti myös se, kuinka olen hyvissä väleissä äitipuoleni kanssa. Kaikki asiat ovat vain aina sujuneet kitkattomasti meidän kahden välillä. Totta kai meilläkin on niitä erimielisyyksiä, mutta niitähän on kaikilla. Siksi onkin hassua ajatella niitä kaikkia satuja, joiden mukaan äitipuolet ovat pahoja. Kuka sellaisetkin sadut on keksiny? Mun äitipuoli ei todellakaan ole paha, eikä ilkeä. Ristiäiset sujuivat siis suht hyvin. Lapsikin käyttäytyi aivan esimerkillisesti. Tuijotteli vain, eikä ääntäkään päästänyt koko toimituksen aikana. On vain niin ihana lapsi. On myös aivan mielettömän ihanaa olla taas isosisko vaikka ikäero onkin suuri. Voi tavallaan olla uudelleen sisko. Enhän mä oikein mitään siitä muista kun pikkuveljet oli pieniä.