Niinpä niin. Taas on yksi koeviikko ohi. Viidestä kokeesta ehkä kolme menee läpi. Tällä hetkellä ei koulu oikein suju. Tällä viikolla sitten rapsahti ensimmäinen etenemiseste mulle. Kaksi nelosta matikassa peräkkäin. Aiheena vielä pitkä matikka. Miksi ihmeessä senkin valitsin ysillä? Jos nyt saisin tehdä kurssivalinnat alusta uudelleen valitsisin kaiken aivan eri tavalla...

     Matikassa tosin auttoi se, että poikakaverini tuli meille sunnuntaina. Pitkä matikka kun lähti sillä E:nä. Mä olen niin ylpeä mun uudesta kullasta. Siitä oli oikeasti apua, muutenkin kuin matikassa. Huomasin sen, että se on oikeasti aivan mieletön ihminen. Tai no. Tiesinhän mä sen ennenkin, mutta nyt se sitten iski sillä tavalla, että mä tajusin, että se on vain niin paljon parempi jätkä kuin mun exä. Jos toinen ottaa kaikessa huomioon sen mut, niin siinä ei voi olla miettimättä että kuinka hyvä tuuri mulla on sen ihmisen suhteen käynyt. Ja se hymy. Sitä unohtaa sen 100 kilsan välimatkan, kun näkee juna-asemalla, että se toinen alkaa välittömästi hymyillä nähdessään mut. Välimatkassa vain on se, että nykyisin melkein vihaa juna-asemia, sillä yleensä se tarkoittaa sitä, että toinen on lähdössä kotiin. Mutta siihenkin on kumman hyvin tottunut. Niin kuin yleensäkin siihen, vähään aikaan. Seuraavan kerran viikon päästä Vantaalla. <3

     Exän kanssa otettiin vielä eilen yhteen. Alkoi vaan niin ärsyttää se ihminen. Sanoi, että kaikki meidän väliset asiat on vanhoja. Kyllähän mä sen tiedän, mutta mulla on myös oikeus loukkaantua siitä, jos toinen sanoo, ettei halunnut loppuvaiheessa edes seurustella mun kanssa. Että ärsytti mua tahallaan, jos minä jättäisin hänet. Onko mitään selkärangattomampaa? Mä en ainakaan ihan heti keksi. Kumma juttu sinänsä muutenkin se ihminen. Se on muuttunut niin paljon siitä, mikä se aikoinaan oli. Vuosi sitten se oli niin erilainen. Sikäli surullista... Mitään en tuolta ihmiseltä enää halua. Mutta en mä sille myöskään mitään pahaa toivo. Se vaan, että miten ihmisestä voi tulla niin ilkeä ja tunteeton? Se, että erotaan ei mun mielestä tarkoita sitä, että pitää muuttua sitä exää kohtaan paskiaiseksi. Kuitenkaan kun loppupelissä kumpikaan ei meistä tehny selkeää virhettä meidän suhteessa. Mutta ehkei asiat koskaan mene niin kuin haluaa... Tai ainakaan mun kohdalla ne ei mene.